Tarina alkaa muutaman viikko sitten. Katselin rauhassa pianohuoneessa (kaikilla arvonsa tuntevilla kansalaisilla on piano ja kaksi takkaa ja toki hiukan hienommilla on pianolle annettu oma huone ;) ) telkkaa uutisia tähyillen. Lapset olivat valloittaneet toisen tv:n Disney kanavallaan. Yhtäkkiä näkökentässä vilahti: HIIRI! Suoritin naisellisen kiljahduksenja kiipesin sohvalle. Seuraavaksi riensin hakemaan elävän loukun hoitamaan ongelmaa. Valitettavasti sinnikkäistä haisteluistaan huolimatta loukku epäonnistui tehtävässään.
Yöllä kuulin mourun, sen tietynlaisen joka kertoo: tulkaa ihailemaan mitä hienoa olen saanut kiinni. Se hiiri ei enää keräisi kiljaisuja.
Viime perjantaina ihmettelin, kuinka keittiön ikkunassa on 8 isoa paskakärpästä. Seuraavana päivänä kärpäsiä oli lisää ja lisää, vaikka kuinka niitä teilasin. Siskoni suti raid-pullolla, äidin kanssa juoksimme nuijimassa ja viskomassa raatoja ulos pakkaseen. Sisko jo pyysi tarkastamaan, että kissa on hengissä, eikä suinkaan raatona jossain. Löysin sitten kuitenkin syypään muualta, kuin kissasta (joka oli vahvasti hengissä): kodinhoitohuoneen roskis, johon oli aina heitetty kissan ruokapussi. Koska roskiksen täyttyminen vei aikansa, oli sinne päässyt kerääntymään kärpäskolonna. Kyllä, kannoin sen niine hyvineen pihalle pakkaseen, tyhjensin ämpärin ja ravistelin ällötystä tuntien kolme kiloa kärpäsiä pois roskiksen päältä. Sitten kloritea peliin! Vielä tänään olen nähnyt yhden kärpäsen, eilen tapoin kaksi...
Mutta samaisena lauantai-iltana menin kodinhoitohuoneeseen hakemaan pyyhkeitä, kun eikös korin takaa livahtanut esiin HIIRI! Moni parkourin harrastaja saisi kadehtia hyppyäni työtasolle, ja samalla huusin miehelle että tuo loukku, täällä on hiiri. Huoneen ovi oli kiinni, koska emme halunneet että kissa saisi laskeutuvaa raid-pölyä päälleen. Mies toi kissan, joka ei ensin ymmärtänyt mitä häneltä odotetaan, mutta miehen avustuksella ja minun paikannuksella saatiin hiiri loukkuun. Se oli kuitenkin vielä hengissä, joten loukkuineen päivineen kannoimme hiiren ulos. Loukku ei kyllä säästänyt tätäkään.
Sunnuntaina kuulin samaisesta huoneesta rapinaa pahvikierrätyslaatikosta. Lisää kavereita oli siis saapuvilla, eikä loukkumme maine ollutkaan kiirinyt edellä. Mies asetteli sitten hiukan vähemmän eläväisiä loukkuja muutaman kappaleen taloon. Ensimmäisenä iltana hävisi syötti, toisena kuului jo loksahdus. En aikonut mennä katsomaan, mutta nukkumaan mennessä vilkaisin kuitenkin. Ensin näin verijäljet. Sitten näin itse tuholaisen, joka makasi levollisen näköisenä lattialla. Laitoin oven kiinni, jotta kissa ei sinne pääsisi (ja olisi parhaassa tapauksessa siirtänyt saaliin paikkaan x). Aamulla oli saalis hävinnyt verijälkien kera (kyllä se kuollut oli, mies vaan oli siivonnut sen pois). Kissa haisteli myöhemmin samaa kohtaa kovasti, ilmeisesti tietäen että jotain siinä oli ollut.
Että tällaista menoa täällä. Nyt toivon, että nämä eläinjutut saisivat hetkeksi jäädä rauhaan:) Yhden asian tästä kyllä opimme: Raid ei tehoa hiiriin :D
