Eilen kävimme Hangzhou Safari Parkissa. Puisto oli itseasiassa hyvin siisti, loppuun asti rakennettu kauniine istutuksineen, mutta silti hiukan eksoottinen kokemus. Jo sisään mennessä sai tutustua kiinalaiseen systeemiin: vaikka kolmessa lippuluukussa yhdessäkään ei ollut jonoa, ja jokaisessa istui tyttö, niin piti tietenkin mennä juuri sille tietylle luukulle, joka ei missään tapauksessa voinut olla se ensimmäinen jolle yritimme. 2 aikuista ja 2 lasta maksoivat sisään 270 Rmb eli kiinalaisittain aika arvokas paikka. Jo portin sisäpuolella iski ahdistus, kun nuoret tytöt tahtoivat meitä kyytiin kovasti kiinaa puhuen ja samalla hihittäen kun huomasivat, ettei yhteisymmärrystä syntynyt. Ilmeisesti kyyti olisi maksanut jotain, joten päätimme kävellä eikä puiston koko suinkaan kyyditystä olisi vaatinut...

Halusin ostaa filmirullan. Pömpelissä oli 100, 200 ja 400 rullia. Näytin 400 rullaa: tsögö. Tyttö näyttää minulle 100 rullaa: tsögö? Minä sitkeästi 400: tsögö. Hän taas 200: tsögö? Ja minä jälleen 400: tsögö.  Hän yritti saada pömpelin auki, mutta ei saanut ja muisti sitten, että onhan niitä pusseissa tuolla hyllyllä. Aloitimme taas 100 pussista: tsögö? Minä osoittelin kiivaasti reunassa tavaroiden takana näkyvää 400 pussia: tsögö. Tyttö näyttämään 200 pussia: tsögö? Ja minä jälleen osoittelemaan toisaalla että ei kun tsögö, jolloin tyttö vihdoin päätyi 400 pussiin että ai tsögö? Jep, eikä voi edes sanoa että eivät ole ruudin keksiksijöitä, kun kiinalaiset kaiketi tarinan mukaan ruudin keksivät :)

Olimme suunnilleen ainoat asiakkaat puistossa, ehkä kourallinen oli muita paikalle eksynyt, eikä tosiaan yhtään länkkäriä. Safari-ajelu suoritettiin avonaisilla bussi-kärryillä ja hiukan mietin etukäteen, että kuinkahan käy leijonahäkin luona. Ei kuitenkaan huolta, sillä vaaralliset eläimet olivat monttumaisissa häkeissä, joiden kohdalle aina pysähdyttiin ja noustiin kyydistä pois. Jokaisen luona olisi saanut ostaa ruokaa heiteltäväksi eläimille. Olimme köyhiä länkkäreitä, emmekä ostaneet. Eläimet olivat kyllä selkeästi tottuneet siihen, että jotain pitäisi  tulla, sillä ne saapuivat aina häkin laitamille kerjuulle. Susien luona paikalliset ostivat pari lihanpalaa ja saimme seurata hurjaa taistoa lauman kesken. Lapset väsyivät aika pian siihen kyytiin-pois-ramppaamiseen, ja alkoivat sanoa, että eivät nouse kyydistä katsomaan. Toisaalta, koska olimme ainoat kyydissä, saimme määrätä pysähtymisajan meille sopivaksi.

Näin myös paikallisen erikoisuuden: reikävessa. Sisu meni kaulaan, enkä rohjennut sinne asioimaan, vaikkakin vessa näytti hyvin siistiltä. Se oli vähän kuin olisi alusastia upotettu vessan lattiaan, valkoista posliinia. Sielläkin täti kutomassa kovasti jotain, ehkä hän oli siellä myymässä vessapaperia?

Illalla lähdettiin vielä tuhoamaan käteisvarojamme. Pupu sai koulurepun, uudet kengät, barbin, hiuspompuloita... Tuliaiskarkit ostettiin myös. Isäntäperheemme suositteli viemään tuliaisiksi koristeellisesti yksityispakattuja paikallista herkkua, jota moni Kiinan kävijä vie: kuivattua lihaa :D Epäilen kuitenkin ottaneeni karkkia... paikallista kuitenkin... Ostaminen onkin tavarataloissa ihan toista kuin Suomessa. Ensin näytät myyjälle, mitä haluat ostaa. Sitten myyjä kirjoittaa siitä sinulle lapun, jonka kanssa kävelet kassalle maksamaan. Sitten palaat myyjän luokse kuitin kanssa noutamaan pakattua tavaraasi.

Tänään mentiin toiseen tavarataloon hiukan kauempana, Yanan Lun pohjoispäässä. Shopattiin lisää, mm. leluja, ja Äippä löysi itselleen ihanan repun! Matkalaukku olikin täynnä tännepäin tulevia tuliaisia, ja nyt se alkaa pikku hiljaa täyttymään täältä kotiin päin tulevilla tuliaisilla. Mutta onneksi on vielä monta tehokasta shoppailupäivää jäljellä. Huomenna olisi tarkoitus suunnata uudelleen Hefangille, hankkia hienot leimasimet ja jotain paikallista pikkukrääsää (punaisia lohikäärmeitä esimerkiksi). Vielä kun on jokunen tonni rahaa jäljellä ;)