Lueskelin surffaillen erilaisia blogeja, joukossa varsinkin sellaisten, jotka ovat lähteneet työkomennukselle ulkomaille. Varsinkin erään Roselaisen kuvaus Kiinan-elämästä kuulosti niin mukavalta, että melkein tekis itsekin mieli lähteä ulkomaan eläväksi. Mutta ehkä sitten kuitenkin vain melkein... Siinä on kyllä aika järjestäminen, paketoida elämä täällä ja lähteä jonnekin ihan muualle. En tiedä, olisiko minusta siihen. Joskus kyllä haaveilin että jos vaikka opeksi Brysseliin.

Mutta sitten sitä miettii maallisia, kuinka lasten ystävät jää tänne. Entä kaikki nämä tavarat. Ja kun on oma talokin, niin mitäs sille tekisi siksi aikaa... Turhan krääsän voisi karsia pois, huonekalut voisi myydä pois ja tietty lapset sais uusia ystäviä. Silti pidän rohkeina ihmisiä, jotka uskaltavat ottaa tuollaisen loikan kohti tuntematonta!

Minun pitäisi tehdä kaaoksen hallinta harjoituksia tänään, ei vaan yhtään iskisi. Olisi mielenkiintoista, jos joku aamu heräisi täysin inspiroituneena ja energisenä ja alkaisi heti puuhaan ilman kiertotietä tietokoneen kautta. Onko se mahdollista vaiko vain etäinen myytti tai kaupunkitarina...