Olimme eilen uimassa koko perheen paikallisessa uimahallissa. Oltiin jo poislähdössä, kun käännyin patistamaan vielä altaassa olevaa Pupua ja jalat lähtivät alta liukkaalla lattialla. Mitään en pystynyt tilanteessa tekemään, vaan tämähdin kyynärpää-lonkka-yhdistelmällä lattiaan. Hetken mietin, pitäisikö itkeä vai nauraa. Nousin istumaan ja harkitsin ylösnousemista, mutta ihan välittömästi se ei tuntunut hyvältä vaihtoehdolta.

Hallin valvoja saapui paikalle kyselemään, löinkö pääni. Ei, sitä en ollut lyönyt. Harmi, varmaan ainoa paikka missä ei vahinkoa olisi päässyt tulemaan, puuhun kun tulee niin nihkeästi lommoja ;) Kello oli varttia vaille mennään kiinni, joten koitin hoputtaa itseni ylös. Mies antoi ohjeeksi kylmää suihkua.

Tänään päädyin sitten käymään lääkärissä, kun itse asiassa turvotusta ja kamalaa mustelmaa lukuunottamatta lonkka ei sinänsä ollut kipeä vaan nivustaive jopa siinä määrin, etten voinut jalkaa nostaa. Lääkäri epäili sen revähtäneen. Antoi kepit, pelotteli jopa kuudenviikon toipumisajalla ja käski ortopedille, jonne aika jo heti huomenna.

Tämä ottaa lievästi sanoen päähän. Edellisen kerran kävelin keppien kanssa keväällä 2005, kun olin kotona eli ei sairaslomaa. Ja taas! Pitäisikö minun siis pidättäytyä jäämästä työelämän ulkopuolelle? Tosin töissä minä aikoinaan sen käteni satutin, niin että jos olisi kaiken sairasloman vaatinut olisin silloinkin ollut monta viikkoa pois töistä. Ehkä se on ihan vain elämä joka on minulle vaarallista :)