Ei liiku ajatus ei... tai liikkuu mutta väärällä suunnalla. Olemme saaneet kuulla hiukan surullisia uutisia koskien isääni :( Siksi ei ajatukset nyt oikein liiku. Huomaa, että helpommin on hajamielinen ja ei jaksa oikein mitään, vaikka vielä pitäisi pitää toivoa yllä. Kun ei niitä hoitojakaan ole vielä aloitettu, eikä tiedetä kuinka ne auttavat. Mutta tosiaan, niin helpolla se konservatiivisena pitämämme maailma muuttuu ja tuntuu että koko elämän perusta katoaa jalkojen alta. Uuteen tilanteeseen tottuu sitten kyllä, mutta itse pitäisin mieluummin kaiken aina ennallaan... paitsi ehkei ihan kaikkea. Lapset vois kyllä käyttäytyä paremmin :) Mutta voipi olla, ettei nyt vähään aikaan blogausta irtoa... tai sitten olen täällä päivät pääksytysten itkemässä murhetta pois.