Lueskelin erästä todella koskettavaa blogia (htto://sinisuru.vuodatus.net) ja mietin tässä elämän rajallisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Ei paljon olisi vara valittaa epäsiivosta kodista, tottelemattomista lapsista, runsaasta työtaakasta töissä... kun elämässä on niitäkin asioita, jotka ihan oikeasti ovat huonosti. Lue tuo blogi, niin kuin minä tein, alusta loppuun, eipä tee hetkeen mieli valittaa...

Mutta onneksi ihminen unohtaa, ja aikakin parantaa haavoja. Voi taas elää elämää eteenpäin, sillä ei vanhoihin murheisiin voi iäksi jäädä. Kun vain osaisimme antaa ihmisille oikeuden silloin, kun heistä siltä tuntuu. Arvostelematta, vain myötäeläen lähellä, niin kauan kuin toinen suruaan tarvitsee.