Oltiin torstaina Pupun kanssa partiossa. Partiomaja sijaitsee noin kilsan päässä kotoamme. Olimme tulleet paikalle laiskasti autolla. Yhtäkkiä loppuvaiheessa kokousta huomasin jotain tuttua puiden lomassa: Jäbä oli siellä! Ei muuta kuin pikkumiestä kädestä ja puhelimeen soittamaan Isille.

"Missä olet?"

"Täällä sisällä." Mahtoi hän ihmetellä kysymystäni kun tiesi, että me ollaan partiossa.

"Missäs Jäbä?"

"Kai se tuolla kaverillaan on."

"Ei ole, seisoo tuossa mun vieressä..."

En ehtinyt säikähtää, vaikka oikeasti mitä vain olisi voinut sattua tuon kilometrin matkalla. Siinä ei onneksi ole pahoja tien ylityksiä, mutta entäpä jos Jäbä ei olisi osannutkaan perille. Hän ei ole käynyt tuolla majalla kuin muutaman kerran. Kun kysyin, miksi hän tuli, sanoi että halusi mukaan. Kun kysyin, miten osasi sinne, vastasi:" Mä seurasin vaan reittiä." Mistähän lähtien reittiopas on alkanut palvella 4-vuotiaita...

Onnellinen loppu tarinalla, onneksi. Asiasta pidettiin saarna kahdesti torstaina ja kun perjantaina jatkoin, tuli väsynyt huokaus: "Onko tästä vieläkin puhuttava..." Mietin vain, kuinkahan paljon olisivat kädet tärisseet, jos olisi pitänyt poliisille alkaa soittamaan! Ehkä tuosta tulee vielä hyvä partiolainen isona: on oma-aloitteinen, reipas ja omaa hyvän suuntavaiston :D